Keuhkokuume, kokemus joka vei sairaalaan

Keuhkokuume iski jo toisen kerran ja tällä kertaa en päässyt yhtä ”helpolla” kuin viimeksi.

Kesälomasuunnitelmissa oli paljon, mutta tämä ei niihin kuulunut. Olin alkuloman tehnyt kaikenlaisia remonttitöitä Villa Niittymäessä ja tarkoitus toteuttaa koko perheen kesälomasuunnitelmat oli remonttihommien jälkeen.

Keskiviikkona 16.7. maalailin tyytyväisenä kesän lämmössä terassin puisia kaiteita. Sen oli tarkoitus olla viimeinen tämän kesän remppahommista. Vaikka olin varjossa, oli hellepäivä tiedossa ja ulkona jo aika lämmin. Viikon verran ennen tätä oli ollut hieman limaista yskää, mutta ei muuta. Maalatessa olo tuli koko ajan huonommaksi. Oksetti ja päätäkin särki. Sinnikkäästi jatkoin, koska homma tulisi saada valmiiksi, ettei koko loma mene rempatessa. Lopulta muutaman tunnin jälkeen totesin, että kuumuus varmaan aiheutti pahan olon ja vettäkin tulisi juoda enemmän. Loppupäiväksi siirryin sisään tekemään kotihommia pois kuumuudesta. Edes hetkeksi ei tullut mieleen, että olisin kipeä. Enhän minä ikinä ole kipeä kesällä.

Illan koittaessa aloin palelemaan ja ajattelin ilmalämpöpumpun puhaltavan turhankin kylmää ilmaa. Palelu ei loppunut ja lopulta mittasin lämmön. Hämmästyin kun kuumemittari näytti 38,6 koska oloni ei varsinaisesti ollut niin kipeä. Myöhemmin alkoivat vielä kovat lihassäryt, jotka tuntuivat koko kehon läpi sormiin asti.

Torstaina 17.7. en enää jatkanut maalaushommia, vaan tyydyin vain lepäämään tv:n ääressä. Olo oli koko ajan kipeämpi, mutta ei sillä tavoin kuin flunssassa. Olo oli pahoinvoiva, todella voimaton sekä väsynyt ja lihassäryt jatkuivat. Lämpö liikkui päivän ajan 38,2- 38,6 välillä. Mitään nuhaa ei ollut ja yskäkin oli vähäistä. Hengenahdistusta en huomannut vielä tässä vaiheessa. Varmuuden vuoksi kysäisin työterveyden digiklinikan kautta tulisiko tästä olla huolissaan lähinnä sillä ajatuksella, että olin ollut edellisenä viikonloppuna siivoamassa mökillä hiirien/metsämyyrien ulosteita ilman hengityssuojainta. Jos vaikka jostain utopisesta syystä olisin saanut myyräkuumeen uudestaan, vaikka sen olen joskus teininä kerran jo sairastanut. Lääkäri epäili myyräkuumetta ja kehotti ottamaan uudestaan yhteyttä, mikäli olo huononee.

Perjantaita 18.7. edeltävänä yönä kuume nousi 39,5 asteeseen ja tämän jälkeen pysytteli korkeana. Kuumeen aina noustessa sain pahan horkan ja tärisin paljon. Hetkellisesti sain kuumeen aina alas pariksi tunniksi ottamalla Panadolia ja Buranaa samaan aikaan. Yskä lisääntyi ja hengittäminen muuttui raskaammaksi. Astmaatikkona otin hengittämisen avuksi avaavaa astmalääkettä. Kävin useasti kakomassa vessassa pahoinvoinnin vuoksi, mutta en oksentanut kuitenkaan. Muut oireet pysyivät melko samana. Lopulta päätin, että nyt on parempi mennä lääkäriin vastaanotolle, kun viikonloppukin oli tulossa. Pyysin miestäni toimimaan kuskina, koska olo oli sen verran heikko, etten uskaltanut itse lähteä ajelemaan Tuusulasta Järvenpään Mehiläiseen.

Vastaanotolla istuminen oli tuskaista. Voimattomuus oli niin valtava, että olisi tehnyt mieli mennä lattialle pötköttämään. Suomalaisen sisun voimin istuin kuitenkin, enkä viitsinyt aiheuttaa turhaa draamaa ja pyytää päästä lepäämään jonnekin sängylle. Verikokeiden ja sydänfilmien jälkeen pääsin uudelleen vastaanotolle. CRP oli 283, lisäksi monet muut veriarvot heittivät kiitettävästi normaali tasoista. Syke oli myös jatkuvasti korkea ja pysytteli levossa 120 tienoilla. Lääkäri totesi, että nyt on parempi siirtyä pikaisesti Hyvinkään sairaalaan verenmyrkytys epäilyn vuoksi. Mieheni olisi voinut minut sinne viedä, mutta lääkäri sanoi kunnon voivan romahtaa todella nopeasti, joten ambulanssi kyyti oli tarpeellinen. Enpä ole sitten lapsuuden yhden onnettoman sattumuksen jälkeen ambulanssissa ollutkaan.

Ensihoitajat ambulanssissa olivat todella mukavia. Ainut kiusallinen tilanne oli siirtyminen Mehiläisestä ambulanssiin. Sen verran tajuissaan ja järjissään olin, että pienen ostoskeskuksen läpi siirtyminen ohikulkijoiden tuijottaessa ei ollut mukava kokemus. Suljin lopulta silmät, jotten olisi nähnyt ohikulkijoita. Ambulanssissa laitettiin ensimmäisenä kanyyli nesteytystä varten, jonka jälkeen ensihoitaja totesi ”älä pelästy, laitetaan pillit päälle niin pääset mahdollisimman nopeasti hoitoon”.

Sairaalassa olin ensin päivystyksen puolella tarkkailu osastolla, johon tuli pikaisesti mieheni kahden pienemmän lapsemme kanssa käväisemään ja tuomaan tärkeimmät asiat kuten puhelimen laturin, Jaffaa, hammasharjan, dödön ja hiusharjan (en tiedä miksi se hiusharja oli niin tärkeä loppujen lopuksi, kun kunto tässä vaiheessa oli jo sitä luokkaa, etten todellakaan jaksanut harjata hiuksia). 🤔😅 Samana iltana sain vielä siirron sairaalan sisätautien, infektio- ja keuhkosairauksien osastolle. Röntgen kuvien jälkeen oli selvää, että kyseessä oli keuhkokuume, johon aloitettiin heti suonensisäinen antibiootti.

Lauantaina 19.7. olo pysytteli samankaltaisena. CRP laski hieman ja oli 251. Hengittämisen avuksi sain keittosuolaliuosta hengitellä maskin kautta ja jotain lääkeainetta, jonka nimeä en muista. Lisäksi käyttöön otettiin happiviikset happisaturaation mataluuden vuoksi. Horkat olivat kovia ja sairaalaan ohuet pyyhemaiset peitot eivät lämmittäneet tarpeeksi. CRP:n nousun takia aloin saamaan myös suun kautta otettavaa Levofloksasiinia (antibiootti).

Sunnuntaina 20.7. olivat meidän teinin rippijuhlat. Olisin kovasti halunnut päästä kirkkoon katsomaan niitä. Lopulta oli kuitenkin pakko hyväksyä se, että kirkko jäisi väliin. Kahvittelut siirrettiin toiseen ajankohtaan odottamaan minun paranemistani. Onneksi sain paljon videoita ja kuvia tilaisuudesta ja meidän ihana toiselle luokalle menevä poika videokuvasi melkein koko tilaisuuden ”jotta äiti sen näkisi”.

Maanantaina 21.7. olisin kovasti halunnut päästä sairaalasta kotiin, vaikka hoito sairaalassa olikin hyvää ja usein haukuttu sairaalaruokakaan ei minusta valitusta ansaitse. (No ehkä kaalilaatikko kuumeisena oli liikaa ja jäi syömättä.)
Pahimpina kuumetokkuraisina hetkinä suunnittelin pakoa sairaalasta porraskäytävän kautta, joka näkyi huoneeni ulkopuolella käytävällä. 🤣 Suunnitelmat menivät mönkään vain siltä osin, että olin liian kipeä jaksaakseni edes liikkua huoneen oven toiselle puolelle asti ja hyvä niin. 😅🙈 Vielä samana päivänä nousi CRP uuteen lukemaan 298.

Tiistaina 22.7. minut päästettiin kotilomalle, koska en tarvinnut enää happiviiksiä ja CRP oli jälleen kääntynyt laskuun. Se oli luksusta vaikka makasinkin ajan pääosin sängyssä ja sohvalla. Oli ihana olla lasten ja miehen luona edes sen muutaman tunnin ajan. Toki he kävivät minua myös sairaalassa katsomassa, mutta lapsista huomasi, etteivät he olleet ihan omia itsejään siinä ympäristössä. Olinhan varmasti aika näky höpsähtäneen näköisenä Pipsa Possun vaaleanpunaisessa sairaala-asussa sairaalasängyssä.

Keskiviikkona 23.7. lääkäri toi ilouutisen. CRP oli laskenut jälleen ja oli nyt 153, eikä kuumetta enää ollut. Pääsisin kotiin, eikä suonensisäistä antibioottia enää tarvittaisi. Kotona jatkuisi vielä kolmen päivän ajan suun kautta otettava antibiootti. Mieheni kävi myös hakemassa Prismasta reilun 60 euron inhalaattorin, jonka avulla pystyin kotona hengittämään maskin kautta keittosuolaliuoksella höystettyä höyryä hengitystä auttamaan.

Ehdin iloita kotiin pääsystä ja paremmasta olosta yhden päivän, jonka jälkeen kuume palasi. Perjantaina 25.7. lämpöä oli taas 38,3, mutta horkka ei onneksi palannut. Otin yhteyttä omaan terveysasemaan ja pääsin lääkäriin. Leposyke oli edelleen korkea pysytellen yli sadan. CRP oli laskenut vain hieman. Sain antibiootille jatkoaikaa kolme päivää.

Toipuminen jatkui tämän jälkeen hitaasti ja jouduin vielä pari kertaa käymään kontrollissa ja verikokeissa Hyrylän terveysasemalla, jossa omalla kohdallani hoito oli ainakin täysi kymppi. 👌 Koko ajan jännitin joudunko takaisin sairaalaan, koska olin jatkuvasti aivan voimaton ja väsynyt, eikä kuumeilu lakannut. Kuumepäiviä kertyi loppujen lopuksi koko keuhkokuumeen ajalta lähes kahden viikon verran. Pahin voimaton sekä väsynyt olo hälveni hitaasti ja sitä kesti yhteensä noin kolmen viikon ajan. Yskä jatkui tätäkin pidempään ja onneksi olin saanut siihen Cocillana yskänlääkettä, joka auttoi nukkumaan yöt.

Sairaalajaksoon kuului lukuisia verikokeita ja testejä aina Thoraxin röntgenistä EKG filmeihin. Kuume korkeimmillaan ajanjaksolla oli 40,1. Keuhkokuumeen aiheutti bakteeri, mutta mikä, se ei koskaan selvinnyt. Testeissä suljettiin pois lukuisia eri tauteja kuten influenssat, korona, myyräkuume, legionella ja tuberkuloosi. Tavallaan jäi hieman häiritsemään, että mikä tauti oli. Kukaan muu perheessämme ei ollut kipeänä missään vaiheessa ja itselläni keuhkokuumetta edelsi vain limainen yskä, jonka aikana en edes tuntenut itseäni kipeäksi.

Miten sitten lapset suhtautuivat siihen, että äiti joutui yhtäkkiä sairaalaan? Meidän eskarin aloittava tyttö oli itkenyt koko loppu päivän jouduttuani sairaalaan ja toisen kerran kotilomani jälkeen. Toiselle luokalle menevä poika lähetteli sairaalaan aivan ihania viestejä, kuinka rakastaa minua ja odottaa minua kovasti kotiin. ❤ Teinistä ei hirveästi mitään kuulunut, mutta kun pääsin kotiin totesi hän, että ”onpa hyvä kun pääsit kotiin”. 😊

Itseäni suretti koko sairastumisessa eniten se, että väliin jäivät lapsen rippijuhlat, mökkeilyt, risteily ja huvipuistoreissu. Lapset olivat niitä niin kovasti odottaneet. Nyt yritetään ottaa viikonloppuisin edes hieman menetettyä aikaa takaisin kun meidän vanhempien yhteinen loma on ohi ja koulutkin alkaneet. Toivon vain, että toinen keuhkokuume puolen vuoden sisään oli tosiaan lääkärin sanojen mukaan ”vain huonosti minun kohdalle osunut munkki”, eikä säännöllinen tulevaisuuden ongelma.

Olen äärimmäisen kiitollinen saamastani hoidosta ja läheisten tuesta! Isot kiitokset Järvenpään Mehiläisen henkilökunnalle, ambulanssin ensihoitajille, Hyvinkään sairaalan henkilökunnalle, Hyrylän terveysaseman henkilökunnalle ja kaikille läheisille matkan varrella! On ihana olla taas terve! ❤