Seuraavana aamuna olo oli ihan ok ja lomailu jatkui.

Muutaman päivän päästä aamulla ylös hypätessä eivät meinanneetkaan jalat kantaa. Astuminen siis sattui aikas paljon, itse jalkapohjat/jalat eivät kestäneet painoa lähes ollenkaan. Siinä sitä hieman ihmetellen könkkäsin aamupalalle ja ajattelin, että ehkä johtui liiallisesta kävelystä sekä huonoista sandaaleista ja jalkapohjat ovat siitä rasittuneet.
Mentiin allasalueelle aamun virkistys uinnille, jolloin huomattiin, että minulla oli ympäri kehoa jonkinlaisia punaisia patteja. Enemmän tai vähemmän paikasta riippuen. Siinä sitä sitten kontattiin rupikonnana uimasta pois, siinä vaiheessa vielä huvitutti koko tilanne. Tuli vaan mieleen, että nyt iski nokkosihottumakin päälle. Koko päivä vietettiin normaalisti, käytiin meressä uimassa ja syömässä. Ajattelin että huomenna tilanne olisi parempi.
Uusi päivä.. Astuminen tuntui kuin olisi kävellyt lasinsirpaleiden ja tulisten hiilten päällä. 🤯 Ei muuta, kuin paikalliseen apteekkiin sönkkäämään loistavalla englannillani, mikä mahdollisesti auttaisi. Siellä osaavan tuntuinen henkilö lykkäsi kalliin voidepurkin ja jalkarapsin, että näillä menee ohi. Liekö epäillyt jotain jalkasilsaa. Itsetohtorointikaan ei ollut mahdollista, kun mukana ei ollut älypuhelinta.

Meillä oli varattuna paikallinen retki nähtävyyksille ja siinä suomalaisella sisulla päätin, ettei tuhlata lomaa mihinkään lääkäreihin (ei ehkä ollut se järkevin päätös🤦‍♀️), vaan kyllä tämä tästä. Jalat siteisiin, sandaalit jalkaan ja menoksi. Jalkojen päällä ollessa pidemmän aikaa, kipuun jonkin verran turtui, mutta tuska oli kyl aikamoinen, kun istahduksen jälkeen piti aloittaa liikkuminen uudestaan. Mitkään särkylääkkeetkään eivät auttaneet. Näin könkkäsin muutamaan päivän kaikki retket. 🥲 Positiivista oli että punaiset patit olivat häipyneet ja eikä olotilakaan sen kummempi ollut muuten. Loman loppupuolella jalkakipu alkoi hellittämään, mitä jalkapohjia kihelmöi kummallisesti. Ja se tunne, kun liikkuminen ei enää sattunut niin paljoa, oli ihanaa. Riemua ei haitannut myöskään järkyttävä yskä ja äänen menetys, kunhan pääsi liikkumaan.
Kotiinlähtö koitti ja ensimmäistä kertaa reissusta lähti oikein mielellään kotia kohti jatkamaan toipumista.

Kotona loputkin oireet katosi, mitä nyt jalkapohjia kihelmöi vieläkin. Syksyn tullen iski se viimeinen yllättävä oire: irtosi ensimmäinen kynsi. 🫣 Käsistä. Jouluun mennessä olin uudistanut kaikki käsien kynnet eli aika kauan siinä kesti. Mikä ihana tunne olikaan, kun pystyi käyttämään käsiä ilman että puoliksi irti roikkuvat kynnet tarttuvat joka paikkaan kiinni. 😅 Varoituksena herkille, näistä löytyy kuvia lopussa.

Tässä vaiheessa varmistuin mikä tauti kyseessä ja samalla muistin lehtien otsikoitakin kesän mittaan. Uutisoitiin paljon enteroviruksesta, jota oli todella paljon liikkeellä sinä kesänä. Enteron potivat myös matkakumppanini myöhemmin Suomessa, mutta oireet eivät olleet läheskään niin pahat.

Ihmettelen vieläkin, millä apinanraivolla sitä on tullut liikuttua. Vaikka aika hieman on kullannut jo muistoja, niin olen vieläkin kiitollinen jokaisesta kivuttomasta askeleesta jonka otan. 🩷

-Maria 
Ps. Näin alkukesällä lööpin, että kuinka viime kesänä on ollut muodissa pitää sukkia sandaaleitten kanssa. Tässähän ollaan oltu muodin edelläkävijöitä! 🤔