Smile-laserleikkaus -minkälainen kokemus silmien laserleikkaus on?

Oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuu silmien laserleikkauksessa ja minkälainen kokemus se on leikattavan henkilön näkökulmasta?
Sain itse vihdoin ja viimein kerättyä rohkeutta ja tehtyä jotain asian eteen 🥳 Samalla ajattelin tänne jakaa kokemukseni, jos jotakuta vaikka mietityttää leikkaus.

Lasit sain jo melko pienenä, siinä ala-asteen aikana. Olin pienenä todellakin kunnon lukutoukka, luin parhaimmillaan yhden päivän aikana yhden kirjan (tykkään edelleen lukea paljon ja lukisin mielelläni paljon enemmänkin, jos aika siihen riittäisi). Tähän liittyen siis muistan kuulleeni jonkinlaisen vanhan kansan uskomuksen, että näön huonontuminen johtuisi liiallisesta lukemisesta. Esimerkiksi mummoni oli pienenä äitiäni näin varoitellut.
En tiedä onko tässä väitteessä mitään perää? 🤔 Kertokaa ihmeessä, jos joku tietää.
Siitä näkö huononi muutamien vuosien aikana melkein miinus viiteen molemmissa silmissä. Eli olen, siis olin, likinäköinen. 🤓
Mulla on muuten ollut aina ongelma sisäistää, että likinäköisyys tarkoittaa juuri sitä, ettei näe kauas ja kaukonäköisyys sitä, että näkee kauas. Mun mielestä ne sopisi paremmin juuri toisin päin, etenkin likinäköisyyden kohdalla. 😅

Jossain vaiheessa sain piilolinssit ja niitä tuli paljon käytettyä. Vanhemmiten piilolinssit kuivattivat silmiä enemmän, joten käytin pääosin laseja. Viimeiset lasit (kaksi yhden hinnalla) olin hankkinut 14 vuotta sitten ja niillä porskuttanut eteenpäin. Hävettää vähän myöntääkin, että toiset laseista meni rikki varmaan pari vuotta sitten, sanka katkesi, niin minäpä vaan liimasin ne useaan otteeseen kasaan ja jatkoin käyttöä. 🫣 Lasit istuivat niin paljon paremmin päähän kuin ne toiset. Ja en vain saanut hektisessä arjessa mentyä tutkituttamaan silmiäni, soveltuuko ne laserleikkaukseen. Tässä vaiheessa olin päättänyt että uusia laseja en ennen hanki, jos niistä on mahdollista päästä kokonaan eroon.
Lopulta ihmettelin, kuinka lasit eivät enää puhdistuneet pesemällä (tää on yks ärsyttävimmistä asioista lasien käytössä: ne on koko ajan likaiset, vaikka niitä ei edes mielestään koskettele tai töhri) ja minäpä yritin sitä pinttynyttä likaa raaputella pois, jolloin raaputin koko pinnoitteen rikki totaalisesti. 🥲Siirryin käyttämään toisia laseja, mutta istuvuudeltaan ne painoi korvia aiheuttaen särkyä ja onni onnettomuudessa, sain sysättyä itseni varaamaan leikkauskartoituksen!

Leikkauskartoitus oli ilmainen ja siellä käytiin vaan niitä asioita läpi, mitä tiesin jo ennestäänkin. Omasta mielestäni oli ehkä vähän turha, koska kaikki asiat mitä siellä käytiin läpi, olin jo itsenäisesti selvittänyt. Lopulta myös esitutkimukseenkin varattiin aika itse netin kautta.

Esitutkimus oli maksullinen (200 euroo, sain alennuksella 70 euroo) ja siellä kartoitettiin silmät perusteellisesti. Heti kun saavuin, tutkittiin silmät yhessä pömpelissä, sen jälkeen toisessa ja vielä kolmannessakin (näissä ainakin otettiin kuvia). Optikko tarkisti näön, laittoi mustuaista laajentavia tippoja ja sitten vasta pääsi silmäkirurgin tarkastettavaksi. Silmäkirurgi laittoi puuduttavia tippoja, tarkasti silmät ja totesi ettei estettä leikkaukselle ole. Mainitsi myös, että silmäni pystyvät operoimaan kerran Smilella, koska sarveiskalvoni on kuitenkin sen verran ohut ettei moniin leikkauksiin siitä ole.
Minulla on myös kuivat silmät ja laserleikkaus kuivattaa silmiä entisestään. Smile on kuitenkin kaikista uusin ja hellävaraisin tekniikka jolla leikata. On muitakin laserleikkaus tapoja, mutta tämä kirurgi leikkaa kaikki yleensä tällä Smilella, ja sen kyllä itsekin olisin halunnut. Silmät on kuitenkin sen verran tärkeät, että mielelläni pulitan sen muutaman sata euroa lisää hellävaraisemmasta ja ns. parhaasta leikkaustavasta.
Hinta kokonaisuudessaan siinä 3000 euron luokkaa.

Smile lyhyesti: Siinä tykitetään laserilla sarveiskalvoon eräänlainen ylimääräinen pala, sanotaan lentikkeliksi, jonka silmäkirurgi poistaa pienen pienen viillon kautta. Tässä ei siis tehdä mitään läppiä, kuten muissa laserleikkauksissa.

Esitutkimuksessa tuli ilmi muutamia seikkoja, joista en ollut kuullut:

– Naisille tiedoksi tärkeitä tietoja (olisi ollut hyvä mainita jo leikkauskartoituksessa):
Hormonaalisten syiden takia leikkauksen jälkeen ei suositella raskautta 6 kk. Joka paikassa on kyllä tietoa, että raskaana ja imetyksen aikana leikkausta ei tehdä, mutta tästä varoajasta en ollut itse ainakaan kuullut ennen. Imetyksen lopettamisesta myös täytyy olla 3 kk aikaa, ennen kuin leikataan.

– Jos haluaa nauttia mahdollisimman pitkään silmälasittomuudesta, kannattaa leikkaukseen mennä alle 40 kymppisenä, koska siinä vaiheessa voi alkaa tulla jo ikänäköä eli tarvitsee lasit lähelle katsomiseen (tätä leikkaus ei korjaa).

– Tiedoksi myös silmripsipsien pidennyksiä ja kestovärejä käyttäville, että niitä ei suositella olevan itse leikkauksessa eikä kuukauteen leikkauksen jälkeen.

– Myös piilolinsseistä pitää olla tauko käytössä ennen leikkausta.

– Kosteuttavia silmätippoja suositellaan käytettävän ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen.

-Muut seikat, kuten näkö ei saa olla muuttunut parin vuoden aikana, olivat tuttuja.

Esitutkimuksessa käytiin tietenkin myös riskit läpi, joihin lukeutui mm. silmien kuivuminen, epätäydellinen laserointi ja tulehdus. Riskit ovat todella harvinaisia mutta nämä on aina käytävä läpi kun on kyse kirurgisista toimenpiteistä. Myös korjausleikkausten määrä on todella alhainen. Takuu leikkauksella on kaksi vuotta.

Leikkausajan sain jo reilun viikon päähän. Onneksi, koska jännitin todella paljon leikkausta, eikä asiaa ole helpottanut lukuisat House-sarjan maratonit. Näinkin painajaista juuri ennen leikkausta, jossa pääni oli porattu ruuveilla kiinni leikkauspenkkiin, että se varmasti pysyy paikalla laseroinnin ajan. 😨Toivottavasti näin radikaaleja toimenpiteitä ei ole sentään odotettavissa. Tein myös sen virheen, että törmäsin uutismediassa juuri tämän saman kirurgin tekemään silmäleikkaukseen, joka operoi minunkin silmät. Tämä olisi saanut jäädä näkemättä, koska olen sen tyylinen ihminen, että parempi olla tietämättä liikaa etukäteen mitä tulee. Onhan se silmä niin kuumottava kohde operoida ja se pelko siinä, että todellakin NÄET kaiken mitä tapahtuu. 😳

Leikkauspäivä koitti, meikittä päämajalle (mitään meikkejä ei saa olla leikkauksessa ja silmämeikin käyttöä pitää välttää viikon verran leikkauksesta) ja olin aamun ensimmäinen potilas. Ensimmäiseksi käytiin hoitajan kanssa läpi kotihoito-ohjeet ja itse leikkausta. Olin jo käynyt ohjeiden mukaisesti hakemassa kosteuttavia silmätippoja, parhaat ovat kuulemma pipeteissä, ja antibioottisilmätipat (estää tulehduksia), joihin olin saanut reseptin jo esitutkimuksessa. Tässä vaiheessa myös kysyttiin halusta rauhoittavaan esilääkitykseen ja TOTTA KAI otin pillerit naamaan. Taittaa vaan pahemman jännityksen pois eli ei sen kummemmin huumaa.
Seuraavaksi oli silmäkirurgin viimeinen tsekkaus ja hän kertoi myös leikkauksen kulusta ja näytti jännää imukuppisysteemiä, joka painetaan silmän päälle. Tässä vaiheessa piti tietenkin kysyä, miten se silmä pysyy ihan paikallaan laseroinnin ajan, niin tämä imukuppisysteemi auttaa juuri siinä. Jos siinä nyt alkaa väkisin reuhtomaan, niin siihen ei auta mikään.

Siitä toimenpidehuoneeseen, jossa itse laser kökötti ja odotti päivän ensimmäistä uhria taikka siis potilasta. Asetuin selälleni pehmeälle laverille laserkoneen viereen ja päälle oli oma munakupin näköinen paikka, johon se asetettiin. Kertakäyttömyssy päässä, korvat suojattiin pehmeällä (jonkinlaisella vanutupolla tai liinalla), kasvot desinfioitiin ja laitettiin ensimmäiset puudutustipat silmiin. Ja nämä tipat kirvelsi jonkin verran, mutta tuntemus meni nopeasti ohi eikä ollut mikään paha.
Leikkausliina naamalle, teipattiin ylä- ja alaluomi kiinni ihoon, laitettiin levitin silmään, että pysyy auki (luulin että tämä olisi epämiellyttävintä, mutta ei tämäkään tuntunut missään) ja kone alkoi lähestymään yläpuolella. Tässä vaiheessa huomattiin, että laserkone täytyy kalibroida uudestaan. Tuli kieltämättä mieleen onko se kovin yleistä, vai onko nyt mahdollista että silmät poksahtaa päästä kun alkaa laserointi. 😱
Kymmenisen minuuttia siinä meni ja sitten päästiin itse asiaan.

Lisää puudutustippoja silmiin ennen kuin laserkone laskeutui kasvojen eteen ja sieltä tuli silmän päälle sellainen imukuppimainen osa, joka tuntui ihan pienen pienenä paineena ensin ja sitten sekin tunne katosi. Ohjeiden mukaisesti katsoin vihreää valopistettä, ja vihreän valon kadotessa, piti vaan pitää katse samassa kohdassa. Tässä vaiheessa sitä vain mietti että älä liiku, älä liiku.. Samalla myös tämä hassu imukuppiosa piti silmää heikosti paikallaan pienen imun voimin, ettei se oikeasti pyöri miten sattuu. Samassa kun valo katosi, alkoi myös silmäkirurgi laskemaan sekunteja alaspäin aloittaen seitsemän, kolme ja nyt laserointi on valmis.
Laserointi osuus oli todella nopea, en edes sisäistänyt sitä ennen kuin se oli jo ohi. Laserkone siirrettiin syrjään ja näin vain valoja. Seuraavaksi piti seurata yhtä kirkasta valoa, ensin valo oli paikoillaan ja sitten se liikkui. Eli kirurgi irroitteli sen lentikkelin pois silmästä ja todella nopeasti saikin sen pois. Tämän operaation ajaksi on sanottu noin viisi minuuttia, mutta mielestäni aikaa kului paljon vähemmän. En tuntenut yhtään mitään ja mikä parasta, ainoa mitä näin koko operaation aikana oli vain valoja. Ensin mustaa, jossa oli vihreä valo ja sen jälkeen kirkkaita valoja vain. 🤗
Lentikkelin irrottua silmä oli valmis ja toinen silmä operoitiin samalla tavalla. Silmäkirurgi sanoi, että kaikki meni todella hyvin ja puolen tunnin kuluttua hän vielä tarkastaa silmät, että kaikki ok.

Itse leikkaushuoneessa olin puolisen tuntia ja seuraavaksi ohjattiin lepohuoneeseen. Näkökenttä oli todella sumea, jotkut kuvailee sitä kuin katsoisi veden alla. Rauhallisessa lepohuoneessa pötköttelin mukavalla tuolilla ja lepäilin silmät kiinni. Siellä oli kailenlaista pientä naposteltavaa ja juotavaa. Hieman kyllä huvitti, kun ensin tihrustin sumeilla silmillä, että mitä? Onko täällä skumppaa pikkupulloissa tarjolla? 😅 Ennen kuin sain katsottua sen olevan vain alkoholitonta lehtiskumppaa. Kivahan sillä on juhlistaa onnistunutta leikkausta, mutta itse tyydyin nyt vaan smoothieen.
Puolen tunnin jälkeen silmäkirurgi tarkasti silmät ja sain sen jälkeen luvan lähteä kotiin. Ohjeiksi tuli, että leikkauspäivän aikana kannattaa olla mahdollisimman paljon silmät kiinni ja vaikka nukkua. Silmiä voi myös kirveltää, mutta seuraavaan päivään mennessä oireet pitäisi olla poissa, koska silmän (olikohan se) sarveiskalvo parantuu jo sen päivän aikana.

Siitä kassan kautta (leikkaus maksetaan heti pois) selvisin ihan hyvin juna-asemalle. Junassa istuessa alkoi todennäköisesti puudutustippojen vaikutus loppua, koska en enää mielelläni pitänyt silmiä auki. Ei silmiin varsinaisesti sattunut, mutta oli epämukavaa pitää niitä auki. Onneksi mies tuli hakemaan kotiin junasta päästyäni, kun ei enää oikein tihrustaminenkaan onnistunut. Kotona suoraan makkariin, verhot kiinni ja valot pois, peiton alle mahdollisimman pimeeseen. Tässä vaiheessa silmiä alkoi kirveltämään kuin sipulia olisi leikannut. Ei mitään sietämätöntä kirvelyä, mutta epämiellyttävää.
Nopeasti sain unen päästä kiinni ja kun muutaman tunnin päästä heräsi, oli kirvely kokonaan loppunut. Mieluiten jatkoi silmien kiinni pitämistä, koska avattuina olivat jotenkin vain epämiellyttävän ja rasittuneen tuntuiset. 😵‍💫
Loppupäivä meni sitten luvan kanssa makoillessa, kuunnellessa podcasteja ja silmiä kostuttaessa. Töihin ei siis tarvinnut mennä, sairaslomaa sain kaksi päivää. Iltaan mennessä pystyin katsomaan jo telkkua.

Miten se näkö sitten? 👀
Heti leikkauksen jälkeen päiväunien jälkeen näki kyllä jo kauas, mutta näön tarkkuus vaihteli paljon. Siitä lähtien se on päivä päivältä parantunut. Seuraavana päivänä pystyi jo normaalisti silmiä käyttämään, mitään kipuja silmissä ei ole ollut alun kirvelyn jälkeen. Olen lätrännyt urakalla kosteustippojen kanssa, niin en ole edes kärsinyt silmien kuivuudesta.
Hassua on se, että ensin näkö tuntui myös laahaavan perässä kun katsetta siirsi, en sitä sen paremmin osaa kuvailla. Jotenkin laiskat silmät. Tarkentaminenkin vei hetken aikaa. Silmät rasittuivat enemmän ja niiden käyttäminen vaati keskittymistä.
Viikon ajan myös välttelin ohjeiden mukaisesti hikijumppia, saunomista, uimista, silmien hankaamista ja radikaaleja kasvoliikkeitä.
Autoa ajoin muutaman päivän jälkeen, kun näkö oli enemmän normalisoitunut.

Nyt leikkauksesta on kulunut kolmisen viikkoa ja on tuntunut oudolta katsella maailmaa ilman laseja. En ole vielä sisäistänyt kunnolla, etten enää ikinä (toivottavasti) tartte kakkuloita kauas näkemiseen. Vieläkin aamulla haalin laseja silmilleni ja yritän nostaa nenänpäältä niitä ylös. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen että uskalsin mennä leikkaukseen. Hieman harmittaa etten aikaisemmin mennyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Olen myös positiivisesti yllättynyt, ettei silmät kuivu ollenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Hyvin harvoin ovat kuivan tuntuiset. Jatkuvasti käytän kyllä kosteustippoja paranemisenkin takia.

Entäs ne miinukset?
No kuten monessa paikassa lukee, niin hämäränäkö ei ole entisensä ja haloefektiä esiintyy. Eli todella paljon vaikuttaa näön tarkkuuteen valaistus ja valot heijastaa pahemmin kuin ennen. Silmien käyttäminenkin vaatii vielä välillä keskittymistä ja ne väsyvät välillä. Etenkin väsyneenä joutuu siis tarkentamaan näköä ihan keskittymällä siihen. Koska leikkauksesta ei ole kulunut vielä kuukauttakaan, niin nämä todennäköisesti vielä korjaantuu ajan kanssa. Voi mennä neljäkin kuukautta eli harvalla jää pysyväksi ongelmaksi.
Ensimäinen kontrolli on kohta, kuukauden kuluessa leikkauksesta, ja lopputarkastus on 6 kk kuluttua leikkauksesta.
Eli paranemisprosessi on vielä kesken ja katsotaan, miten näkö tulee vielä muuttumaan. Paraneminen on yksilöllistä kaikilla! 🤗

Huh hu, tulipa pitkä sepustus.🙈 Eli tälläinen omakohtainen kokemus Smile laserleikkauksesta ja nimenomaan maallikon silmin, kun kaikki lääketieteelliset termitkin on hienosti hukassa. Pahoittelut tästä. 🫣
Toivottavasti joku sai jotain hyötyä lukemastaan tai vastauksen mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Kuulisin myös mielelläni toisten kokemuksia silmien laserleikkauksesta ja näkökyvyn palautumisesta. Mielenkiintoista olisi myös kuulla, onko jollakulla näkö huonontunut uudestaan esimerkiksi raskausten takia taikka muuten vaan? ❤

-Maria 🤓 Ex-kakkulapää –

Marian elämää
Maokan arkea kera karvaisten ja ei-niin-karvaisten lasten kanssa, Meillä kotona
1 maaliskuun, 2025

Viimeisimmät artikkelit

Kategoriat